KASARMIALUEEN JA KASARMIKLUBIN

HISTORIAA

Venäjän vallan aika 1881-1918

Venäjän keisari Aleksanteri II:n asettaman asevelvollisuuslain mukaan Suomeen muodostettiin suomalainen sotaväki. Eri puolille Suomea rakennettiin kahdeksan arkkitehti August Bomanin suunnittelemaa samankaltaista kasarmia suomalaisten tarkka-ampujapataljoonien käyttöön. Poikkeuksena useissa muissa maissa vallinneeseen käytäntöön Boman ei suunnitellut tiloista halleja, joissa nukutaan sivuseinien vieressä ja kuljetaan keskellä huonetta sänkyrivien välistä. Boman sijoitti huoneet eli tuvat ja käytävän erilleen toisistaan, jolloin sotilaiden lepo oli turvattu. Käytäntö jäi suomalaiseen sotaväkeen pysyväksi.

Oulun kasarmi rakennettiin Intiöön. Kasarmi valmistui 1881 ja sinne majoittui Suomen sotaväen 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona, jossa palveli vain suomalaisia upseereja ja sotilaita.

Nikolai II:n ensimmäisellä sortokaudella suomalainen sotaväki lakkautettiin vuonna 1901 ja suomalaisten edellytettiin astuvan suorittamaan asevelvollisuuttaan Venäjän armeijan yksiköihin. Oulun kasarmilla viimeinen päiväkäsky annettiin 14. maaliskuuta 1902. Seuraavana vuonna sinne saapui venäläinen yksikkö. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kesällä 1914 varuskunnan venäläissotilaiden määrää lisättiin. Raatin alueelle perustettiin kasarmi meriväkeä varten, jonka tehtävä oli valvoa Perämerta. Esikunnan komentaja oli eversti Nikolai Lidov, josta sittemmin venäläisvallan päätyttyä tuli kaupungin pysyvä asukas.

Suomen sisällissodan alkaessa kasarmilla oli vielä yli tuhat venäläistä sotilasta. Kasarmilla valta kuitenkin siirtyi upseereilta sotamiesten johtamalle neuvostolle, joka aseisti paikallisia punaisia joukkoja. Taistelut puhkesivat kaupungissa paikallisten suojeluskuntalaisten sekä punaisten ja heitä tukeneiden radikaalien sotilaiden kesken 2. helmikuuta 1918. Seuraavana päivänä kaupunkiin saapuneiden valkoisten joukkojen Oulunjoen pohjoisrannalle Laanilaan sijoittamat kaksi tykkiä johtajanaan eversti Vilho Nenonen ampui suorasuuntauksella joen eteläpuolella olevaa kasarmialuetta. Kello 9 aamulla ammuttiin Oulussa itsenäisen Suomen tykistön ensimmäiset tykinlaukaukset. Ammukset osuivat maaliinsa, ja tulitus jatkui pitkin päivää. Oulun valtauksen jälkeen venäläinen sotaväki antautui ehdoitta illalla klo 23. Heille luvattiin, että he pääsevät lähtemään kotimaahansa. Sotilaat odottivat aseettomina kasarmilla kotiin pääsyä, mutta he pääsivät lähtemään Venäjälle vasta sodan jälkeen.

Pohjanmaan Jääkäripataljoona 1919-1933

Vuoden 1918 elokuussa Ouluun saapui vasta perustettu 3. jääkäripataljoona, jonka nimeksi 1919 tuli Pohjanmaan Jääkäripataljoona (PJP). Kasarmia täytyi venäläisten jäljiltä korjata, ja Pohjanmaan jääkäripataljoona pääsi muuttamaan sinne vasta 1920. Ampumarata-alueeksi otettiin vuonna 1928 käyttöön Hiukkavaaran alue.

Armeijan uudelleenjärjestelyjen seurauksena 1933 jääkäripataljoona hajotettiin ja Oulun varuskunta jäi tyhjilleen.

SOTIEN AIKA 1939-1945

Toisen maailmansodan aikana kasarmilla koulutettiin rintamalle meneviä täydennysmiehiä. Syksyllä 1939 Oulussa perustettiin 9. divisioona, joka kunnostautui Raatteen ja Suomussalmen taisteluissa.

Välirauhan aikana kesällä 1940 siirryttiin rauhanajan kokoonpanoihin. Tällöin muodostettiin V Armeijakunta komentajanaan kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo eli talvisodan 9. divisioonan komentaja toimien samalla myös varuskunnan päällikkönä. Varuskunnan päämaja sijaitsi Oulun seurahuoneella eli nykyisessä kaupungintalossa. Varuskuntaa laajennettiin myös Oulujoen pohjoispuolelle Laanilaan, jossa oli niin majoitus- kuin varastoparakkeja.

Jatkosodan sytyttyä Oulusta tuli leimallisesti useiden erillisten joukko-osastojen sijoituspaikka ilman yhteistä hallintoa. Kasarmi toimi jatkosodan aikaan lisäksi koulutuskeskuksena armeijaan astuville alokkaille. Yksikkönä se oli Koulutuskeskus 15, joka pääosin majoittui kasarmille muiden osien sijaitessa muun muassa Limingassa. Kaupungin alueella oli lisäksi saksalaisten Wehrmachtin ja Waffen-SS:n alaisia yksikköjä muun muassa Hietasaaressa, Laanilassa ja Tuirassa merkittävät huoltoyksiköt omine varuskunta-alueineen. III AK:n siirryttyä keväällä 1944 Karjalankannakselle kasarmin merkitys ao. joukko-osaston huollolle väheni.

Jatkosodan päättyminen syyskuussa 1944 loi vaaratekijöitä Oulun kaupungin osalle, koska kaupunki oli merkittävä Saksan armeijan huoltopiste. Neuvotteluissa päästiin kuitenkin sopimukseen, jonka mukaan Suomen ja Saksan armeijoiden välinen demarkaatiolinja kulki Oulun pohjoispuolitse. Sen mukaan saksalaisten tuli poistua 15. syyskuuta 1944 Oulusta; käytännössä saksalaiset olivat silloin Oulun pohjoispuolella olevan Kalimenojan pohjoispuolella. Ainoa välikohtaus tapahtui iltapäivällä 15. syyskuuta, kun Kasarmintien päässä sijainneen päävartion vartija ampui kaksi saksalaisia karkureita etsinyttä sotilasta.

Saksalaisten poistuttua Oulun kaupungista kaupungin merkitys Lapin sodan sotatoimien johtopaikkana ja III AK:n huoltokeskuksena korostui. Kenraaliluutnantti Siilasvuo saapui Ouluun 27. syyskuuta 1944. Armeijakunnan yksiköt olivat majoitettu Oulun ympäristöön ja siirtyen lokakuun alussa Toppilasta laivakuljetuksilla Tornioon tehtävään maihinnousuun. Lapin sodan kiihkein jakso kesti aina marraskuun puoliväliin, jonka jälkeen välirauhansopimuksen mukaisesti alkoi Suomen armeijan siirtyminen rauhanajankokoonpanoon, vaikka sota jatkui vielä aivan Lapin pohjoisosissa virallisesti aina huhtikuun lopulle 1945.

Sotien jälkeinen aika 1945 - 1998

Oulu sai Lapin sodan jälkeisenä rauhan aikana suuremman roolin varuskuntakaupunkina kuin ennen talvisotaa.

Kesäkuussa 1945 Ouluun saapui Jalkaväkirykmentti 1 majoittuen vanhoihin kasarmeihin ja Laanilan parakkikylään. Vuosien 1949–1959 aikana kasarmialuetta laajennettiin, kun sotien aikana väliaikaiseksi rakennetut parakit alkoivat olla täysin soveltumattomia henkilökunnan asuintiloiksi. Uutta kasarmialuetta suunniteltiin ensin Laanilaan, mutta valtioneuvosto päättikin luovuttaa maat perustettavalle Typpi Oy:lle. Asemakaavan kasarmialueen laajentamiseksi laati arkkitehti, majuri Vilho Noko. Rakentaminen on tehty lähes muutoksetta Nokon suunnitelmien mukaan. Alueelle valmistui neljä yli 300 hengen miehistökasarmia, sotilaskoti, korjaamotiloja ja muita huoltorakennuksia. Kantahenkilökuntaa varten Intiönkankaan pohjoisrinteeseen rakennettiin arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelän suunnittelemia asuinkerrostaloja. Joukko-osasto muuttui puolustusvoimain organisaatiouudistuksen myötä Pohjan Prikaatiksi (PohPr) siirtyen uusien tilojen valmistumisen myötä kaupungin ulkopuolelle Hiukkavaaran uudelle kasarmialueelle.

Kesällä 1959 Pohjan Prikaatin tyhjiksi jättämiin tiloihin siirtyi Ylämyllyllä perustettu Pohjanmaan tykistörykmentti (PohmTR).

Tykistörykmentin siirtyessä Sodankylään Oulun kasarmille siirtyi kesällä 1982 Tampereelta Ilmatorjuntayksikkö, Oulun Ilmatorjuntapatteristo. Se toimi Oulussa aina vuoteen 1989 siirtyen silloin Rovaniemelle osaksi Lapin Ilmatorjuntarykmenttiä.

1990-luvulle tultaessa oli selvää, että vanha keskusta-alueella sijaitseva kasarmi tullaan lakkauttamaan, mutta annettu päätös yllätti oululaiset, sillä sekä vanha kasarmi että myös Hiukkavaarassa toiminut Pohjan Prikaati lakkautettiin vuoden 1998 lopussa ja sotilastoiminta siirrettiin esikuntia lukuun ottamatta Kajaaniin. Viimeisenä yksikkönä kasarmilla toimi Pohjois-Suomen Viestipataljoona.

Päällystökerhon elämää 1998 - 2020

Varuskunta lopetti toimintansa kasarmilla vuonna 1998 ja silloinen Keuhkovammaliitto, nykyinen Hengitysliitto HELI osti alueen käyttöönsä seuraavana vuonna. Merikosken ammatillinen koulutuskeskus, nykyinen LUOVI, siirtyi rakennuksiin portaittain 2000-luvun alussa. HELI saneerasi koko puukasarmialuetta ja sen kiinteistöjä yhteensä 24 miljoonan euron edestä.

Viimeisimpänä toimijana Päällystökerholla oli Oulun kaupungin Pop&Jazz-konservatoria vuoteen 2021 asti.

2021 Innovestment Finland Oy osti rakennuksen ja muutti sen nimeksi Kasarmiklubi. Kiinteistöön rakentuu vuoden 2021 aikana upeat oululaisia palvelevat hybriditilat. Juhlatilojen ja tanssisalien lisäksi Kasarmiklubilla on tunnelmalliset saunatilat. Tekniikaltaan loistavassa kunnossa oleva rakennus saa nyt arvoisensa sisäremontin ja uuden elämän.